Makaan sängyllä, tuijotan kattoa.
Yritän hahmottaa ääriviivoja. Kuuntelen. Ainoa ääni jonka kuulen on jääkaappi, joka kumisee muutaman metrin päässä.
Muuten on ihan hiljaista. Katson kohti parvekkeen ovea. Juuri ja juuri erotan sen ikkunan. Katuvalot eivät valaise parvekkeelle.
Nautin pimeydestä. Pelkään sitä, mutta myös nautin siitä.
Muistan kuinka pienenä pelkäsin pimeää todella paljon. Jos tulin kaverin luota kotiin talvi-iltana, juoksin koko matkan, ettei mikään paha saisi minua kiinni. Varsinkin viimeisen parikymmentä metriä pingoin niin kovaa kuin pääsin, sillä siinä kohin oli pieni pätkä metsäpolkua. Kotonakin pelkäsin. Pelkäsin jopa omassa huoneessa. Kaikki äänet kuulosti pelottavilta pimeässä. Kissojen touhut olivat pelottavia. Mielikuvitus laukkasi.
Meidän alakerta oli pelottava, silloin kun siellä ei ollut muita. Sinne menevät rappuset oli pelottavat. Kun kävin viimeisenä saunassa, eikä veljeni olleet alakerrassa huoneessaan, juoksin saunasta nopeasti raput ylös ja yritin välttää rappujen yläpäätä iltaisin. Nykyäänkin, jos joudun kävelemään iltaisin ulkona, ei sitä oikeastaan kävelyksi voi sanoa. Melkein juoksua se on. Pelottavinta on silloin, kun ei näy ihmisiä missään.
En ole ihan varma mitä pimeydessä pelkään. Jotain pahaa siinä on. Toisaalta hieman kiehtovaa ja rauhoittavaa.
Hetki sitten minua ahdisti suunnattomasti. Itkin lohdutta ja pelkäsin. Pelkäsin olla pimeässä yksin. Minä! Aikuinen ihminen! Nyt vain tuijotan ja tunnen oloni lähinnä tyhjäksi. En tiedä tunnenko enää juuri mitään, en edes oikeastaan pysty pitämään mistään ajatuksesta kiinni. Olen ihan turta.
Välillä tulee niitä päiviä, jolloin toivoisit voivasi vain kadota. Kaikki asiat kasaantuu ja kaatuu niskaan samaan aikaan. Ja kaiken muun lisäksi se ihminen, jonka toivoisit pystyvän sinua tukemaan, kääntää sinulle selän. Kaikista kamalimmalla hetkellä.
Tuntuu kuin jokin painava esine olisi rinnan päällä, etkä enää pysty liikkumaan. Hengittäminen on lähes mahdotonta. Et osaa löytää reittiä pois yksin, eikä kukaan ole sinua auttamassa sieltä pois.
-LostOne